Muista hengittää!

Viikon uutisia seuratessa huomaa kiristyvänsä. Mieli kiristyy, lihakset kiristyvät. Olo on levoton ja ahdistunut. Voiko uutisiin enää luottaa? Hallitukseen ei ainakaan. Ja taas sorrettiin sairaita ja vähäosaisia vähentämällä korvattavuutta. Eikä, kuulkaa, ne Guggenheimista säästyvät rahat köyhille mene, älkää luulkokaan.

Ja tässä tilassa pitäisi jotenkin laskeutua jouluun. Lahjatkin pitää miettiä. Eikä jouluvaloja ole vieläkään ikkunassa. Hengitys aivan salpaantuu.

Illan päätteeksi tunnustelen lihaksiani. Moneen asiaan en voi vaikuttaa, mutta jos edes omaan kroppaani. Miksi annan sen kiristyä? Miksi sallin itseni unohtaa hengittämisen?

Ihminen on henkäystä. Jumalan henkäystä ihmisessä on sielu, se, joka tekee minusta minut. Henkäys on tärkeää. Hengittäminen on tärkeää. Hengittäessä otan aikaa itselleni ja vapautan lihakseni. Olen tässä ihan rauhassa. En edes tiedä mitä sanon, mutta juutalaisen rabbin vanhan viisauden mukaan hengittäminen on rukousta. Olkoon se minun osuuteni maailman kauheuksissa tänä iltana.

Kampin kappelissa on kuin hiekkamyrskyn silmässä, hiljaisuudessa. Kuva: Freija Özcan