Siinäpä yksi elokuvahistorian mieleenpainuvimmista loppurepliikeistä. Scarlet O'Hara kokoaa itseäänTuulen viemän lopussa, kun Rhett Butler on vihdoin jättänyt hänet. Tarina jää auki, mutta loppurepliikki summaa koko tarinan ja samalla Scarletin persoonan.
– Ajattelen sitä huomenna – – Huomenna on kuitenkin uusi päivä.
Hitunen Scarlet O'Haran asennetta ei olisi pahitteeksi nykyäänkään. Kauhean moneen asiaan pitää reagoida heti. Sähköposteihin, somepäivityksiin, uutisiin. On oltava mielipide. Nopeasti. Heti. Ennen kuin asia vanhenee.
Jos uppoutuu vanhoihin romaaneihin, kuten Tuulen viemään tai vaikka Jane Austenin tekstiin, huomaa hitauden voiman. Niissä elämä kulkee vuosissa. Ihmissuhteet rakentuvat vuodenaikojen vaihtelussa. Kirjeet kulkevat kuukausia. On aikaa.
Loppujen lopuksi asiat eivät karkaa, maailman tila ei karkaa, ihmisetkään eivät karkaa eivätkä tunteet. Voi palata siihen, mihin jäätiin, kun aika on kypsä. – Saan hänet takaisin, Scarlet tuumii ja lähtee kotiin miettimään.
Jos juuri nyt tuntuu, että sekoat kaikesta kiireen keskellä. Ajattele asiaa huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti